Huorassssatu

Laura Gusssstafssssssonin romaani Huorassssatu oli yhtenä kuudesta kilpailemassa Finlandia-palkinnosta.

Luettuani ko. kirjan en voi olla ihmettelemättä miksi. Mitä kummaa raati siinä oikein näki? Itse kun en nähnyt mitään. Radion kirjakerholaisiakin oikein nauratti vähän päästä. Eivät voineet olla nauramatta. Itse naurahdin ehkä kerran pari, säälistä.

Olenko liian vanha ymmärtämään? Vai onko kirja kirjoitettu vain naisten ymmärrettäväksi?

Olihan siihen siteeksi otettu lähinnä nimiaineistoa antiikin ja vähän muistakin jumalista. Eli lukeneisuutta oli taustalla. Etenkin sellaiset nimet kuin Perseus (olikohan tämä siellä?) ja Persefone tuntuivat kiinnostavan.

Ei silti, vastaan tulivat tuon tuosta myös supisuomalaiset perse, paska, kyrpä, pillu ja paneminen. Vitusta nyt puhumattakaan. Ei, ei, en ole vähääkään ahdasmielinen. Jotenkin vain en ole koskaan nähnyt alapäähuumorissa mitään mieltä. Paitsi todella hyvässä.

Sitten tulin avanneeksi kirjailijan blogisivuston http://www.neitilaura.blogspot.com . Viimeisin merkintä on 20. joulukuuta:

Jouluperinteet    

Vihaan joulua. Mitä vitun lämminhenkistä ja perheihanaa on siinä, että ruokapöydässä on jonkun ruumiinosia. Haistakaa perse Joulupukki ja Jeesus.

Tässäkö avain romaaniin? Kirjoittaja vaikuttaa jonkinlaiselta rienaajalta ja rivologilta. Epäily vahvistui, kun selasin eteenpäin. Glamourblondiksi ja vegaaniksi itseään luonnehtiva kahden yliopistotutkinnon omaava ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa opiskeleva 1983 syntynyt näytelmäkirjailija vaikuttaa seksiaddiktilta joka saa ideansa kristinuskon vastaisuudesta, unista ja humalassa. Näin tulkitsen, voin toki olla väärässä.

Romaanissa kerronta kiihtyy loppua kohti perin niljakkaaksi ja veriseksi tappamisrituaaliksi ja unenomaiseksi sekoiluksi ja kauhukuvastoksi.

Kirjailijaa on pidetty miesvihaajana, sen hän kiistää. Ja hänellä on mies. Tänne UudenSuomen blogistaniaan viittaa kirjailijan maininta, että erityisesti Henry Laasanen vituttaa häntä. Asia jota en yhtään ihmettele. En itsekään ymmärrä parkuvia miehiä. Miesasiamiehiä.

Kai Laura Gustafsson on jonkinlainen naisasianainen, joka ei ainakaan minua pätkääkään pelota. Mutta ihastunutkaan en siis ole. Vetävän kuvan itsestään kirjailija on joka tapauksessa kirjansa liepeeseen liittänyt.

Ai niin, unohdin voi vittu huutomerkit!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!